Mitä on stressi?
Lähde: Suomen mielenterveys ry.
Stressi kuuluu kaikenikäisten ihmisten elämään. Sitä tarvitaan tavoitteiden saavuttamiseen, mutta liiallisena se on haitallista. Stressinhallintaa opettelemalla stressi pysyy tasolla, jossa sen haittavaikutukset eivät häiritse. Stressioireiden tunnistaminen riittävän ajoissa mahdollistaa asioihin puuttumisen ennen kuin paine kasvaa liian suureksi.
Mitä on stressi?
Stressi on parhaimmillaan myönteistä, koska se valmistaa parempaan suoritukseen. Kohtuullinen, väliaikainen stressi voi lisätä tarkkaavaisuutta sekä keskittymis- ja suorituskykyä. Stressi voi siis olla positiivinen voimavara. Liiallinen paine taas sotkee elimistön palautumisjärjestelmän ja voi johtaa uupumukseen. Niinpä jokaisen olisi hyvä osata tunnistaa itsessään, miten keho viestii positiivisen stressin muuttumisesta negatiiviseksi.
Arkikielessä stressillä tarkoitetaan yleensä ihmisen omia kokemuksia kuormittavassa tilanteessa. Stressiprosessi on vuorovaikutusta ympäristön ja yksilön välillä. Siihen kuuluvat stressitekijät, stressireaktiot ja niihin liittyvät kokemukset.
Miten stressi ilmenee?
Stressin tehtävänä on ottaa ja saada voimavarat kokonaisvaltaisesti käyttöön. Alkuvaiheessa stressi johtaa havahtumaan siihen, että ollaan tilanteessa, jossa tarvitaan ponnistelua. Silloin vireystila kohoaa, sydämen lyöntitiheys nousee, verenpaine kohoaa, hengitys kiihtyy ja lihasjännitys lisääntyy. Ihminen on keskittynyt haasteesta selviytymiseen eikä havaitse tai muista muita asioita. Työn alla oleva tehtävä sekä rutiinit sujuvat, mutta muut toiminnot jäävät sivuun huomiosta.
Pitkään jatkuva stressi kuluttaa voimavaroja. Myös tunteiden hallinta voi lopulta pettää, ihminen voi purskahtaa itkuun tai saada raivokohtauksen. Koko elimistö on aktivoitunut ja moni kokee oireita kehossaan. Rinnassa on painon tunnetta, henkeä ahdistaa, on vaikea rentoutua ja vatsa on sekaisin.
Pitkittynyt stressi vaikeuttaa unta. On nukahtamisvaikeuksia ja uni on katkonaista tai lyhyttä. Kaikki voimavarat suuntautuvat selviytymiseen ja muu toiminta jää taka-alalle eikä siihen jää energiaa. Usein oireitaan ei itse havaitse, koska on niin keskittynyt selviämiseen.
Samoin kuin tunteet ja asenteet siirtyvät ihmiseltä toiselle myös stressi on sosiaalinen ilmiö. Se voi siirtyä ja tarttua ihmisten välillä sekä työpaikoilla että kotona. Stressitaso voi vaihdella hetkestä ja asiasta toiseen, elämäntilanteista ja tavoitteista riippuen. Se, mikä toisesta on stressaavaa, voi olla toisesta innostavaa. Eroa on myös siinä, minkälaisia reaktioita yleisesti stressaavina pidetyt tehtävät tai tapahtumat ihmisissä aiheuttavat. Mielekkäin stressitason mittari on oma kokemus.
Näkökulmia stressiin
Johtaako suhteesi stressiin pakene tai taistele-asetelmaan mielessäsi? Tätä kautta muuttunut mielentila vaikuttaa fyysisen ja henkiseen hyvinvointiin haitallisesti, jos tämä asetelma jatkuu pitkään. Tarkastellaan stressiä eri kysymysten ja tavoitteiden kautta.
Stressinhallinnan viisi keskeistä tavoitetta:
- Tasapaino (Ydintavoite-Metapäämäärä)
- Tiedostaminen (Tilannekuva-Lähtötilanne)
- Kärsivällisyyden kasvattaminen (Aikaperspektiivi-Muutoshitaus)
- Muutosvalmius (Motivaatio-Arvot-Merkitykset)
- Voimavarat (Muutoskestävyys-Realististen tavoitteiden asettelu)
Testaa elämäntilannettasi seuraavien kysymysten kautta:
- Onko stressitasosi hallinnassa vai hallitsematonta?
- Positiivinen ja negatiivinen stressitaso?, Oletko ali- vai ylivireessä?
- Kestätkö keskeneräisyyttä vai tavoitteletko täydellisyyttä?
- Luotatko vai pelkäätkö muutoksia?
- Oletko kärsivällinen vai kärsimätön?
- Oletko tasapainossa vai epätasapainossa?
Peruskysymys on: Tarvitsetko muutosta? Jos tarvitset muutosta, tulee muutos perustaa riittävän syvälle, jotta muutokset jäävät pysyviksi. Tämä asetelma on koko Riittävän Hyvä Elämä-kurssin peruskysymys ja päätavoite. Muutoksen tulee olla suunnitelmallinen ja perustuu vahvaan itsetuntemukseen. Muutostavoitteiden tulee olla realistisia. Ota pieniä askelia, unelmoi suuria ja varaa muutokselle riittävästi aikaa. Stressinhallintaa vaikuttaminen on monisyinen asia ja siihen sitoutuu laajemmin elämänhallinnan, kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja elämänhallinnan tekijöitä ja muuttujia.